En ole onneksi vieläkään nolannut itseäni, jes! Paitsi, että menin paljastamaan kaverilleni olevani jossain määrin kiinnostunut (tai jotain muuta määrittelemätöntä) eräästä työkaveristani. En vain osannut pitää sitäkään omana tietonani. Why, oh why? Sain todella epäuskoisen reaktion kaverilta, koska tämä kyseinen tunteideni kohdehan ei välttämättä ole yleisen mielipiteen mukaan kaikkein komein tai vastaavaa. Sitä paitsi hän on varattu, vaikka huhu kertookin että suhde on ollut jo pitkään kylmenemään päin...
En aio mitenkään edetä tässä asiassa, varsinkin kun näistä minun tuntemuksistani ei aina ota selvää, että kuinka luotettavia ovat. Ennen en edes juurikaan noteerannut häntä tai hakeutunut juttusille, mutta viime aikoina olen viihtynyt aikas paljon samassa tilassa ja hakenut katsekontaktia varkain. Välillä minusta tuntuu, että hänkin jää liian pitkäksi aikaa katsomaan minua, mutta saatan toki olla myös vainoharhainen...
Hauskaa silti, että on tällaisia ajatuksia pitkästä aikaa: jotain jännittävää, arvaamatonta ja se ihana 'entä jos sittenkin' -tunne. Ehkä en olekaan täysin turtunut vanhapiika vielä.
Minne sinä sen taannoisen juniorin hukkasit? Eikös hänkin ollut jotenkin työkuvioista?
VastaaPoistaEn nähnyt junnua pitkään aikaan ja viestejä vaihdettiin harvakseltaan... tai siis minä viestitin hänelle ja hän vastasi päivän viiveellä, joten jätin sitten senkin yhteydenpidon. Nyt häntä taas näkyy kyllä enemmän. Tilanteet muuttuu :)
VastaaPoista