keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Internet Daters Anonymous

Tajusin just (no okei, oon mä sen jo aiemminki tajunnut) tässä yksinäisyydessäni kärvistellessäni, että onko ollut pakko pilata kaikki suhteet miespuolisiin ihmisiin. Nyt mulla vois olla useempikin tyyppi edes facebookissa, joiden kanssa chattailla mukavia, ellen olisi hypännyt niiden sänkyyn ja sen jälkeen roikkunut ja ikävöinyt pelottavan ahdistavasti. Hmm... Reality check. En tiedä muistaako kukaan seuraavia miehiä, enkä nyt valitettavasti jaksa linkittää heitä mihinkään juttuihin, mutta anyway... 

Markus: Okei piti mennä nuoleskelemaan sen kanssa kännissä - big deal - Miksen voinut jälkeenpäin nauraa jutulle ja heittää rennosti läppää sen kanssa? Miksi piti tarrautua johonkin unelmaan jatkosta ja lähettää joku klassinen tekstarikin kännissä ilman, että ollaan ees koskaan vaihdettu numeroita? Pelottavaa ja ahdistavaa? -Kyllä.
Seikkailija: Okei, olin niin selkeesti sen joku 'rebound', mut sehän oli mulle ihan ok, pieni lomaseikkailu. Miks ketussa piti mennä pilaamaan senkin jälkimainingit ja kivat, rennot keskustelut pilke silmäkulmassa jollain 'I miss u' -viestillä? Vähintäänki ahdistavaa? -Kyllä.
Fiksu: Öö... No ei me kyllä koskaan tarkoituksellisesti hengailtu yhdessä tai ees juurikaan keskusteltu, joten mitä menetin? No, ois voitu yksille mennä joskus ees tai lounaalle, ellen mä olis kyllästymiseen asti pommittanut sitä joillain "Voinko tulla sun luo yöks?" -viesteillä. Ehdottomasti ahdistavaa? -Jep.
Joonatan: Tätä en kyllä suostu pistämään kokonaan mun syyksi. Osasyyllisyyden myönnän siinä suhteessa, että ei ois pitänyt tunnustaa, että mulla olikin yhtäkkiä jotain tunteita. Nyt ei kyllä oikein voida olla enää kavereita, enkä ihmettele ettei hän ota minuun mitään yhteyttä. Pelottavaa tai ahdistavaa? -Ei. Lähinnä luonnollista vain.

Joka tapauksessa pientä läheisriippuvuutta ilmassa tai hellyysriippuvuutta. Pakko oli nytkin edes kirjoittaa miehistä, kun ei niitä missään muussa muodossa ole missään. Hirvee tarve ois käydä deittisivustolla, mutta -not gonna happen- koska profiili on ja pysyy poissa. Jos nyt edes kuukauden kykenisin olemaan ilman profiilisurffailua, niin hyvä olis. Aina pitäis olla jotain sutinaa... Ei näköjään edes riitä, että elämässä on nyt niin paljon kaikenlaista muuta mietittävää ja järjesteltävää, että on ihan hirveä stressi. Mikään ei saa mua unohtamaan miehiä. Kuinka surullista.

4 kommenttia:

  1. Se on kyllä raivostuttavaa jos miehestä tulee liian tärkeä liian nopeasti ja jää jotenkin henkisesti kiinni. Siks just musta kannattaakin olla pientä sutinaa koko ajan - eri miesten kanssa :)

    Tai no, oot kyllä oikeassa siinä, et välillä tuo nettideittailu voi olla vähän pakonomaista, eskapismia omista ongelmista.

    VastaaPoista
  2. Aiemmin kommentoit hylkäämisen pelosta. Miehen ajatus siihen on altistua riittävästi, jolloin hylkäämisten merkitys alkaa pienentyä. Ei, se ei ole kivaa, mutta miesten osa on saada pakkeja (työ- ja siviilielämässä). Niistä ei pidä kuitenkaan lannistua vaan aina pitää jaksaa nousta ja yrittää uudelleen. Siksikin kehotin hakemaan niitä työpaikkoja, ettet sitten järkyty jos et sitten saakaan juuri sitä hommaa mitä lopulta päätät hakea. Eli uutta matoa koukkuun kaikilla rintamilla!

    (Miten onnistuit lähettämään Markukselle tekstareita ilman numeroa?)

    VastaaPoista
  3. Mut eikös ole hyvä, että jokaisen miehen kohdalla tuli jonkinlainen päätös? Olen ymmärtänyt, että haluaisti poikaystävän, ja nythän vain olet karsinut ihmiset, joiden suunnitelmissa ei ole ollut parisuhde kanssasi. Mielestäni on hyvä pystyä toheloimaan niin, että voi jättää jonkun tyypin kokonaan taaksensa. Muuten sitä saattaisi sitoa häneen kaiken energian, vaikka herra olisikin ihan tyhjä arpa.

    VastaaPoista
  4. Kiitos ihanat ihmiset!:)
    Daaliah: Miehestä tulee tärkeä heti, kun tajuan että minulla voisi olla jotain tunteita tätä kohtaan. Tämä siksi, että niin ei todellakaan tapahdu usein (ks. nettideittailukokemukset). Ihastumistani en kyllä myönnä, ainakaan ääneen, ennen kuin aistin samoja tunteita toiselta. Joo, sutinaa - mutta mistä ihmeestä???

    Tapsa: En lannistu, paitsi silloin kun olen tolkuttomassa humalassa ja taipuvainen dramaattisuuteen ja melankoliaan. Muutoin jaksan kyllä yrittää ja vilkuilla ympärilleni. Niin ja Markuksen numeron sain numerotiedustelusta.

    sirocco: Kiitos! Tuo oli hyvä kuulla. On tosiaan hyväkin, että se päätös on tullut tavalla tai toisella. Se on nimenomaan, ainakin joidenkin kohdalla, auttanut minua lopettamaan kokonaan yhteydenpidon, koska toinenkaan ei enää halua olla yhteydessä enkä minä nyt niin tampio ole, ettenkö osaisi aistia koska en ole toivottua seuraa... Minä vain valitettavasti haluaisin olla kiva ja suosittu ihminen ja siksi onkin niin vaikea välillä kestää radiohiljaisuutta.

    VastaaPoista