keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Toisten statukset ne vaan pysyy samana.

Tämä paikka tuli ensimmäisenä mieleen, kun mietin mihin ihmeeseen purkaisin tämän tunteen. Miten ihmeessä pääsisin eroon tästä tunteesta, joka pääsi yllättämään minut juuri kun sitä kaikkein vähiten kaipasin? Yritin kirjoitella gradua, edistyinkin jopa; hitaasti mutta varmasti, kuten tapaani kuuluu. Miksi ihmeessä sitten piti mennä avaamaan facebook ja kappas, Joonatanilla on uusi profiilikuva ja kappas, eräs tietty tyttö esiintyy vähän turhan usein hänen sivuillaan ja kappas, kun klikkaa tytön profiiliin, siinä se se seisoo: "is in a relationship with...". Voi perse. Ja lukihan se Joonataninkin profiilissa. En vain tajunnut katsoa. Suljen facebookin pienen ystävälleni lähetetyn angstausviestin jälkeen, hengitän syvään ja päätän jatkaa kirjoittelua. -Tämä on tärkeää. Tämä on sinun elämääsi. Tämä vie sinua eteenpäin. Kirjoita! Tuijotan artikkelia, jota käytän lähteenä ja näen vain kirjaimia. En tajua mitään lukemastani, kun päässä vilistää miljoona asiaankuulumatonta ajatusta. On pakko lähteä kotiin, kun tajuan että työskentelyinto on täysin menetetty. On vaikeaa hyväksyä, että tämä vaikuttaa minuun vieläkin näin paljon. V*tuttaa, että kaikki miehet joihin ihastun, tasan tarkkaan sillä hetkellä kun myönnän ihastukseni - lähtevät - ja tuskallisen lyhyessä ajassa löytävät uuden, paremman, seurustelevat, menevät kihloihin, naimisiin, saavat lapsia, blaadiblaadiblaa....
Enää en ole ainakaan yllättynyt, ettei Joonatanilta ole pahemmin viestejä kuulunut. 

Nyt pitäisi sitten olla vahva, eikä ostaa kiloa suklaata, vaan lähteä salille purkamaan turhautumistaan, kateutta, menetystä, mitä ikinä... Ja minähän menen. Minä olen vahva. Yritän ainakin. Hitto, että tuntuu inhottavalta olla omissa nahoissaan välillä. 

Pääsiäistä edeltäneet nettitreffit oli ihan ei mistään kotoisin. En jaksa edes tämän enempää mainita. Oli tylsää. Minä olin tylsä. Hän oli tylsä.

3 kommenttia:

  1. Auts, kirpaisee varmasti! :/ Mun eksä alkoi seurustelemaan melkein heti sen jälkeen meidän erosta tuli virallinen. Ja oltiin oltu yhdessä sentään 7 vuotta. Vuoden päästä siitä menivät kihloihin. No, olin löytänyt laastarin siihen mennessä, niin ei niin kirpassut, mut onhan se vähän hätkähdyttävää.

    Mut eikös se suhde Joonataniin ollut kuitenkin melkoisen epätyydyttävä? Tuota oon ite ajatellut, ettei se mun ja eksän suhde ollu kovin kummonen ja kummallakin oli varmasti mahdollisuus löytää parempi suhde.

    VastaaPoista
  2. Voi pirulauta.
    Voin niin samaistua siun fiiliksiin.

    VastaaPoista
  3. Daaliah: kiitos ymmärryksestä! Juu, tuota minäkin olen tottunut hokemaan itselleni, että mieti millaista se oikeasti oli. Kuinka paljon asiat tökki ja miten ärsyttävää oli se, tuo ja tämä asia. Tosiaan exäkin heti minun jälkeeni löysi jonkun reboundin ja sen tytön jälkeen nykyisen kihlattunsa. Me oltiin yhdessä yli kolme vuotta ilman kihlautumisia... Eli jollain lailla ymmärrän sua :) Ei ole Joonatankaan voinut olla tämän uuden tytsyn kanssa kuin about kuukauden ja jo ollaan naamakirjassa yhdessä. Noh, eilen vaan ketutti aika paljon, tänään ketuttaa lähinnä tämä oma ikisinkkuus ei niinkään liity Joonataniin.

    mj: kiitti :) hienoa ja samalla ikävää, että mulla on kohtalotovereita.

    VastaaPoista