Joo, kyllä mä täällä olen ihan hengissä ja lueskelen ahkerien kanssabloggaajien tekstejä, mutten itse vaan millään jaksa vaivautua. Enkä oikeastaan jaksa nytkään, mutta ajattelin että ehkä tää on vähän sama kuin liikkumisen kanssa: kun kerran saa raahauduttua lenkkipolulle, toinen kerta onkin jo niin paljon kivuttomampi. Äh, mutta jähmeää on...
Heräsin tänään puoli kahdeksalta, jonka jälkeen pyörin sängyssä tunnin, nousin sitten vaivalloisesti istumaan ja luin hetken kirjaa. Lopulta oli pakko heittää peitto sivuun ja nousta ylös. Oli niin pimeää ja minulla niin raskas olo. Asiaan saattaa myös vaikuttaa se, että ahtaa itsensä joka päivä täyteen suklaata eikä käy ulkona paitsi kaupassa käynnin verran. Tänään onneksi luvassa lounas ystävän kanssa, joten pakko pistää itsensä kuntoon ja tyrkätä ulos jo hyvissä ajoin.
Vuosi 2012 alkoi rauhallisissa merkeissä. Juhlittiin pienessä porukassa kaverin luona ja taisin olla jo ennen kolmea kotona. Ei mitään ihmeitä - pari uudenvuodentoivotusta lähetin Joonatanille ja fiksulle (miksi?!). Eivät sentään sisältäneet mitään ehdotteluja tai kaipailuja, joten kaikki on ok. Vastasivatkin ihan ystävällisesti, Joonatan tosin taas vaihteeksi kahden päivän viiveellä...
Noh, ei varmaankaan tarvitse lupailla mitään erikseen uudelle vuodelle. Projektia kyllä riittää muutenkin... Minähän yritän tässä pikku hiljaa valmistua, eli gradu pitäis kirjoittaa. Sanaakaan ei ole vielä paperilla, että sellasessa vaiheessa ollaan. Lisäksi tänä vuonna haluaisin ihan oikeasti juosta puolimaratonin :) ...kun vain saisin tämän perseeni ylös ja malttaisin jättää koneen ja teeveen hetkeksi keskenään. Pitäisi yrittää kanavoida liikuntaan kaikki se energia, jonka käytän miehen etsimiseen (tyhjästä). Ei sitten jäisi niin paljon aikaa turhaan voivotteluunkaan. Ja miksi olen taas pistänyt itseni nettiin??! Sekin vain turruttaa, kun kukaan ei yksinkertaisesti herätä mussa mitään ja jos herättää ja rohkenen jopa lähettää viestin jollekin, niin sepä ei vastaakaan!!! Syvä huokaus ja paluu maan pinnalle - molemminpuolista tunnetta ei vaan voi pakottaa. Se pitää hyväksyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti