No niin, se olis yli viikko takana tuota gfg:tä, mutta enpä oo kyllä huomannut mitään muutosta itsessäni. Okei, alkuviikko meni ilman liikuntaa flunssan takia ja joo, olen normaalipainoinen eikä tarvis mitään painoa pudottaakaan, mutta... Olen päättänyt hommata itselleni lihaksikkaan, kiinteen kropan, joten pitää varmaan alkaa kunnolla tehdä töitäkin sen eteen. Eipä se taida muodonmuutos tipahtaa taivaasta, niinkun aina kuvittelen kaiken minulle tapahtuvan. Pirteämpi olo on kyllä. Se johtuu varmasti hiilareiden rajoittamisesta ja siitä, etten mussuta koko ajan suklaata tms. ...että eiköhän se tästä vielä iloks muutu :)
Kärsin myös edelleen akuutista miehen puutteesta. Sellaista ei nyt vain ole eikä näy missään ja näen hyvin mahdollisena, joskin pelottavana, vaihtoehtona että saattaisin olla vaikka koko vuoden ilman mitään säätöä!!! Käyn ulkona, siis baarissa, korkeintaan kerran kuussa ja muuten lähinnä istun yliopiston kirjastossa tai olen töissä. Mahdollisuudet törmätä johonkuhun potentiaaliseen ovat äärimmäisen pienet. Tästä skenaariosta johtuen alan kehitellä päiväunimaailmoja heti kun kuvittelen jonkun vähänkin katselevan minua sillä silmällä. Argh!!! Ei näin. Kuinka miesorientoitunut voi nainen olla???!!! Miksi en voi vain keskittyä opiskeluun, koska se olisi aika helv**in tärkeetä tällä hetkellä? Miksi vilkuilen viereisellä koneella istuvaa nuorta miestä, samalla pohtien kuumeisesti jotakin järkevää keskustelun avausta? Miksi saan aina tällaisen ihme fiksaation, josta ei vaan pääse yli eikä ympäri???! Toinen on varmaan jo aistinut ajatukseni ja on nyt ihan mega-ahdistunut...
Toisaalta olisi kyllä aika hienoa, jos uskaltaisin jotain hänelle sanoa ihan noin niinkuin päivänvalossa, mutta olisinko valmis kestämään seuraukset? Muuttuisiko tunnelma yliopistolla? Tuotakin poitsua näen melkein joka kerta kun siellä päin liikun... Hmmm...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti