torstai 19. joulukuuta 2013

Kateus on ikävä tunne

Mikähän tänään on ollut vikana, kun jo töihin lähtiessä fiilis oli huono ja jatkui sellaisena koko loppupäivän? Anteeksi - jatkuu siis edelleen. Välissä on ollut hyviäkin päiviä. En ole aina ihan allapäin. Jotenkin vain, kun näen hipsterin naaman töissä ja näen, että sillä on jokin ongelma minun suhteeni, mieliala laskee. Eilenkin se katsoi niin tuimasti, kun tervehdin. Jonain toisena päivänä hymyilee kuin hangon keksi. Ehkä se näkee, että minä en käyttäydy normaalisti, vaan pinnistän kaikkeni että olisin kuin joskus silloin ennen. Jäykkä olen, tiedän sen, mutta helv***i kun tämä on vaikeaa!!! Särkynyt sydän, piru vie! Tietäisit edes miltä se tuntuu, kun tunteisiin ei vastata! Mutta ethän sinä tiedä. Olitko yksin ehkä viikon..? Kokeilisit neljää vuotta! Kokeile ensin, ennen kuin tuomitset minut skitsoilevaksi ja hankalaksi naiseksi. Kuinka kauan tällaista pitäisi muka jaksaa?!
 
Olen niin väsynyt. Tuntuu, että toiset kun eroavat, ovat max kuukauden sinkkuna ja jo on uusi kainalossa. Äh... Olen niin pirun kateellinen ja mustasukkainen ja mitä kaikkea ikävää tunnetta. Se syö minua sisältä ja tekee minusta ikävän ihmisen. En jaksa jutella niitä näitä, kun ei voimat riitä mihinkään ylimääräiseen.
 
Luulin, että nettimiekkoset olisivat kadonneet taivaan tuuliin, mutta olinkin nähtävästi väärässä. Kerrankin. Niitä oli siis lopulta kahden sijaan kolme, joiden kanssa juttelin enemmän. Herra A:n luulin kadonneen, kun en suostunut lisäämään häntä naamakirjaan. Ei olisi mitenkään ihmeellistä, että joku tuolla hermostuisi tuollaisestakin. Hänestäkään ei kuulunut pariin päivään mitään, vaikka laitoin vielä jonkin viestin. Nyt yhtäkkiä hän viestittää, että oli kiireitä, että ei tässä mitään ihmeitä ole tapahtunut. Hohhoi...
Herra B:lle laitoin oma-aloitteisesti viestiä viikonloppuna ja hän vastaili muutamalla takaisin. Sitten vierähti muutama päivä ja olin ihan varma, että eipä juuri taida häntäkään kiinnostaa. Pistin jonkun viestin kumminkin varmuuden vuoksi. Hän vastasi, että ollut niin paljon kiirettä opiskelujen kanssa, että ei ole ehtinyt muuta ajatella. Jaahas...
Herra C:stä ei ole kuulunut viime viestittelyn jälkeen mitään. Siitä on viikko. En jaksa laittaa hänelle viestiä, koska ärsyttää jo tarpeeksi näiden kahden edellisen epäaktiivisuus.
Katsellaan, miten tässä napakympissä käy. Ennen joulua kukaan ei kuitenkaan ehdi tavata, joten ihan rauhassa saan olla.
 
Tässä mielentilassa on kyllä vaikea kuvitella, että löytäisin kemioita kenenkään kanssa hipsterin jälkeen.

4 kommenttia:

  1. Ehkä sinun ei kannata etsiä niitä kemioita vaan tunnustella sitä, onko sinun hyvä olla miehen seurassa. Ja että vaikuttaako siltä, että hän on aidosti kiinnostunut sinusta ihmisenä.

    VastaaPoista
  2. Yritä jaksaa! Kyllä se helpottaa kun aikaa vähän menee. Itselläni on ollut työkaverin kanssa tosi samanlainen tilanne, mutta ilokseni voin todeta, että nyt olen jo voiton puolella - päässyt yli. Niin sullekin käy.

    Noihin miehettömyyteen liittyviin tuntemuksiisikin voin tosi hyvin samaistua. Mikä hitto siinä on, että meille joillekin aivan kivoille, fiksuille naisille minkäänlaisten hyvien miessuhteiden saavuttaminen vaikuttaa olevan mahdoton tehtävä, kun toiset vaan hyppelevät seurustelusuhteesta toiseen?!

    VastaaPoista
  3. Anonyymi: Viisas neuvo, vaan tuskin osaisin sitä noudattaa. Menen niin sydän edellä joka paikkaan, etten malta jäädä tunnustelemaan, jos ei heti tunnu sydänalassa jotain.
    Anonyymi n:o 2: Kiitos, uskon itsekin jo että tämä jossain vaiheessa helpottuu. Alku on aina shokki ja törmäys jäävuoreen, mutta pikku hiljaa tunne laimenee. Hienoa, että sinäkin pääsit voiton puolella! :)

    VastaaPoista
  4. Se vaan, kun kemiat eivät tunnu sydämessä vaan vatsanpohjassa...Rakkaus koskettaa sydäntä.

    VastaaPoista