Täällä sitä ollaan, kotikledjuissa : ) Tätä toimettomuutta on kestänyt melkein viikon, sillä uudenvuodenaaton jälkeen en ole töissä käynyt. Pistivät sairaslomalle salivamman vuoksi. Huomenna paluu töihin, tosin flunssa on jo muutaman päivän tehnyt tuloaan, että saa nähdä miten käy... Mitään en ole saanut aikaiseksi, vaikka olisin ollut täysin kykeneväinen käyttämään nämä päivät hyödyksikin. Kuinka yllättävää. Joulusuklaat on lähes syöty, joten alkaa tuntua että olen kohta lihonut takaisin kaikki kovalla työllä menetetyt sentit. Hitto.
Uusi vuosi ei siis ole lähtenyt käyntiin ihan toivomallani aktiivisuustasolla. Noh, vähän armoa on itselleen annettava. En SAA mennä salille, tulisi vain suurempaa vahinkoa. Lenkillekään ei kannata, koska flunssaa pukkaa päälle. Onneksi ystävät ovat käyneet moikkaamassa melkein päivittäin, muuten olisivat seinät kaatuneet päälle jo.
Jos katsotaan opiskelu/työsaraketta, niin siellä näkyy kuin näkyykin pienenpieni toivonpilkahdus. Löysin nimittäin erittäin mielenkiintoisen harjoittelupaikkailmoituksen. Toki se on vasta ilmoitus. Jotta asia edistyisi jotenkin, pitää laatia hakemus + cv, lähettää ne ja vielä tulla hyväksytyksi paikkaan. Huhhuh... Kuitenkin - eiköhän olisi jo korkea aika edes yrittää jotakin!? - Kyllä. Uudenvuoden juhlinnoissakin oli niin paljon puhetta itseensä ja kykyihinsä uskomisesta, että kyllä ne puheet on nyt pantava täytäntöön.
Mitä tulee hipsteriin, olen saanut tämän sairasloman mittaisen tauon hänestä, obviously. Ennen sitä sain kuitenkin kunnian nähdä hänen tyttöystävänsä. Oh yes! Piti tulla siihen naaman eteen oikein näyttämään, että katos, mitä mulla on! No okei, en minä tiedä, miksi hän koki, että se on ok tai mitä hänen päässään ylipäätään liikkui. Ainakaan en saanut mitään kohtausta, olin ihan normaali ja jopa ystävällinen. Nätti ja herttaisen oloinen tyttöhän se oli, ei siinä mitään. Se oli vain sellainen ohimenevä tilanne, ei vaatinut pidempää keskustelua. Minusta se oli silti vähän ajattelematonta. Ehkä hipsteri ei ole koskaan tajunnutkaan, kuinka paljon tunteita kehitin häntä kohtaan tai jotain...
Joka tapauksessa, olen iloinen että kestin tuon tilanteen. Se ei ahdistanut, ainoastaan tuntui oudolta, jotenkin väärältä.
Nettimiehistä sen verran, että herra B:n kanssa käytiin treffeillä, mutta ei niistä seurannut mitään. Ihan mukava ja kohtelias tyyppi, mutta hänen olemuksensa ei vaan vedonnut minuun. Tarina päättyi viestihiljaisuuteen kummankin puolelta. Kuukauden sisällä häivyn koko palvelusta ja jätän parisuhdetilanteeni kohtalon käsiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti