Bored and confused

Viisuja täällä katselen, tai semifinaali tuo taitaa olla. Eka kerta, kun kuulin Suomen kappaleen. Olenpas mä täysillä mukana tänä vuonna - Not.

Viime päivät olleet lähinnä töitä ja urheilua. Onpas jännää. Olinhan mä lauantaina viihteellä, vielä eri kaupungissakin, mutta eipä siitäkään ole mitään mainitsemisen arvoista kerrottavaa. Tylsää :( Ei mulle vaan tapahdu ikinä mitään. Sori, että oon tällanen 'nou laif'. En mäkään siitä tykkää.

Deittinetissäkään ei tapahdu niin yhtään mitään. Musta on sielläkin tullut joku hylkiö, tai no lähinnä se on seurausta siitä, että oon jo viestitellyt/käynyt treffeillä lähes kaikkien potentiaalisten kanssa. Vaihtuvuus on aika hidasta. Yhden kanssa viestittelin pienesti, mutta hänpä sitten yhtäkkiä vaipui radiohiljaisuuteen. En tiedä kuulostinko jotenkin liian ärsyyntyneeltä, ettei hän ole ihan juuri samalta paikkakunnalta, vaan hieman kauempaa. En kyllä tarkoittanut, että se nyt olisi mikään ongelma. Eräs toinen tyyppi, jonka sivulla vierailin, lähetti viestin sanoen että mulla on kivat silmät, mutta näytän kovin nuorelta. So??!! Mistä lähtien se on ollut negatiivinen asia?? Vastasin hänelle jotakin ja sain lauseen verran tekstiä takaisin. Johtopäätöksenä, hän varmaankin halusi vain ilmaista ympäripyöreästi, että ei kiinnosta.

No ei mulla tässä muuten mitään hätää ole. En ole siis mitenkään masentunut, vaikka niin teksti ehkä antaa ymmärtää. Ehkä vähän vaan pitkästyttää ja ihmetyttää, kun en pääse mihinkään tekemisiin kaksilahkeisten kanssa. Ei sen pitäisi itsetunnostakaan olla kiinni, kun nyt on taas ihan hyvä usko itseen urheilun myötä ja muutenkin - kuka muka ei haluais tutustua muhun ja olla mun kaa, häh?! ;) Noh, yritän pitää yllä hyvää sprittiä ja olla kärsivällinen, niin ja ennen kaikkea nauttia kesän alkulämmöistä :-D

Jotakin osaan ja jotain taas en

Ihana sunnuntain kiireetön aamu :) 

Okei, tunnin päästä olen jo taas töissä, mutta vielä on hetki nautiskella. Olen myös nyt kovin ylpeä itsestäni, sillä seminaarityöni käsiteltiin juuri toissapäivänä ja sain hyvät arvostelut enkä oikein mitään kritiikkiä. Olin aika pöllämystynyt, sillä odotin jotain murskatuomiota, olinhan itse vakaasti sitä mieltä että olin täydellisen epäonnistunut jälleen kerran ja minun työnihän on aina kaikkein huonoin. Hassua. Sen jälkeen on ollut ihan mahtava olo! Käsittämätön helpotuksen tunne. Se on oikeasti tehty ja juuri nyt ei olekaan pakko tehdä mitään. Jos haluan, voin vaikka maata sohvalla koko päivän potematta huonoa omatuntoa (ei tietenkään ole kovin rakentavaa, mutta kuitenkin). Joo, okei... onhan vielä se itse gradu tekemättä, mutta muuten kaikki alkaa olla kasassa ja gradukin on jo aloitettu.

Toisaalta taas päässä pyörii miljoona kysymystä ja huolenaihetta. Kuinka kauan siihen gradun tekemiseen sitten menee? Valmistunko ikinä? Mitä ihmettä sitten teen? Ja pitäisikö jo nyt tehdä jotain muuta kuin tuota kassahommaa? Taloudellinen tilanteeni ahdistaa ihan simona enkä tiedä voiko sille edes tehdä mitään. Miksei kukaan ole pistänyt minua säästämään suuria hankintoja, kuten asuntoa varten, jo aikoja sitten (viittaan vanhempiini)? Elän niin kädestä suuhun ja sillä, mitä säästötililläni on, ei ostaisi edes pyörää. En vain jaksaisi asua enää tässä kopperossa kovin kauaa, edes vuotta. Vaikka olenkin vain yksi ihminen, olisi ihan hienoa että edes sängylle olisi erillinen huone. Kaksioiden vuokrat vaan tuntuvat ihan mahdottomilta... On se vaan väärin, että sinkku on taloudellisesti niin eriarvoisessa asemassa kuin avoliitossa asuva. No, nyt aion kuitenkin yrittää olla ostamatta juuri mitään tässä kuussa, jotta en joutuisi sellaiseen ahdinkoon kuin huhtikuussa. Visalaskuakin olen kerryttänyt ihan tarpeettomasti. Ihan kuin en muutenkin olisi koko ajan miinuksella.

Elämää ja aikuistumista, ei sen enempää eikä vähempää.