lauantai 28. kesäkuuta 2014

Menneisyyden taakka

Niin, kuten edellisessä tekstissä totesin: en pudonnut korkealta. Itkin kaksi sekuntia ja pystyin kertoamaan tapahtuneesta kiinnostuneille ilman mitään suurempia tunnekuohuja. Olin siis ihan oikeassa aikaisemmin, kun pohdiskelin ettei minulla ehkä ole tarpeeksi suuria tunteita Ritaria kohtaan. Hän oli vain niin hirveän mukava ja kunnollinen kaikella tapaa, että halusin tuntea jotain enemmän. Hän taisi tehdä tämän vain helpoksi minulle. Olisin ehkä jossain vaiheessa vihdoin tullut siihen päätökseen, ettei meillä ole tulevaisuutta. Kiukun laskeuduttua laitoin hänelle vielä viestin, että voi olla ihan rauhassa, koska mulla ei oo mitään hätää. Siihen oli ihan hyvä lopettaa.

Minulla on ihan toisenlainen ongelma. En ole vieläkään päässyt yli Hipsteristä...

Ritarin ja minunkin jutun aikana mietin välillä Hipsteriä, eikä ne tunteet ole kuolleet mihinkään. Töissä ollaan palattu melkein normaaliin. Johan siitä on reilusti yli puoli vuotta. Hän heittää läppää ihan normaalisti, hymyilee ja katsoo silmiin, siten kun hänellä tapana on. Se ei todellakaan tee tätä yhtään helpommaksi!!! Ihan kuin oltaisiin takaisin siinä flirttailuvaiheessa, sillä erotuksella että tämä ei ole oikeaa flirttailua ja siihen ei tule reagoida. Edelleen saan itseni kiinni tuijottamassa hänen selkäänsä, kun näen hänen kävelevän jossain. Jokin osa minussa ei ymmärrä, että hän ei tule koskaan olemaan minun. Hitonhitonhitonhitto!!! Miten voi miehestä jäädä niin iso jälki, vaikkei hän hitto vie antanut minulle edes orgasmia!!?? Oli vaan muuten pirun hyvä sängyssä.

En oikeasti kestä itseäni välillä! Voisinko hetkeksi vaihtaa tätä päätä jonkun kanssa??? Tänään näin jonkun kuvan Joonatanista facessa ja siitäkin alkoivat jotkin menneisyyden ajatukset rullaamaan. Onneksi sain niitä hiukan karistettua lenkillä, muuten lähtisi kyllä järki. Ei minusta ja Joonatanista nyt mitään olisi tullut. Ihan kreisejä ajatuksia. Jokin toinen päivä katsoin, että exän kihlattu oli valmistunut ja siitäkin tuli joku alemmuuden tunne ***kele... Voisinko nyt vain nauttia omasta elämästäni ja nähdä jotain hyvää tässäkin elämässä ja minussa itsessäni...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti