Ah, kuinka yllättävää. Miksi edes vaivaan päätäni sillä, että kiinnostaako minua vai ei, kun eihän nämä jutut koskaan minun käsissäni ole. Päätökset tehdään ennemmin tai myöhemmin puolestani ja se on sitten siinä. Tack och adjö!
Pikkasen tyhjä ja urpo olo, joten minulla ei nyt ole oikein sanoja kertoa tästä kovin pitkästi. Ritari jätti minut ritarillisesti viestillä, kun ei olla edes nähty yli viikkoon. Kuulemma hän pitää minusta kovasti ja muuta diibadaabaa, mutta ei näe tulevaisuutta yhdessä. Uskoo, että haluan tehdä vauvoja 'any day now' ja hän itse ei vielä pitkään aikaan, joten ei tästä tule mitään (??!!). I'm sorry what now??? Itse hän sanoi haluavansa pienen lauman lapsia, että onnea vaan, jos niitä suunnittelee tekevänsä joskus kymmenen vuoden päästä. En todellakaan ole puhunut perheenperustamisaikeista kuin hänen aloitteestaan enkä silloinkaan superinnokkaasti.
Mahtaako tämä nyt muka olla perimmäinen syy? Kovasti hän väitti viesteissään niin. Että tässä tosiaan on ihan pelkät järkisyyt takana. Hänellä on nyt ihan paska olo ja mitä kaikkea. Voi sentään. Minä jo ehdin luulla, että hän on jäänyt jonkun rekan alle suurin piirtein, kun en saanut vastauksia viesteihini. Sen verran puun takaa tuli tämä. Vielä pari päivää sitten viestiteltiin niin mukavia että, myöhään iltaan asti. Mitä paskaa. Tyyppi käy vähän hitaalla, jos nyt vasta tajusi minkä ikäinen olen.
Joka tapauksessa, aina yhtä ikävältä se tuntuu kun putoaa äkisti, putosi sitten korkealta pilvistä taikka hiukkasen matalammalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti