tiistai 13. joulukuuta 2011

Iiiik, paniikki!

Joskus mä vielä valehtelin itselleni, että olen ihminen jota ei niin suuremmin haittaa olla yksin... Noh, nykyään oon rehellisempi itselleni ja kai sekin nyt kertoo jotain, jos vajaan viikon päästä Joonatanista, oon taas deittisivuilla roikkumassa iltaisin. Tosin sillä erotuksella, että poistin profiilistani kuvani, koska en jaksa ihan tosissani (ainakaan vielä) siellä vastailla viesteihin yms. Kuhan kyttäilen puolisalaisesti siellä. Juuh... Tässä on nyt vaan yksi mutta, josta kerron nyt. Kun kumminkin sieltä löytyi yksi mielenkiintoinen profiili ja ensin en ajatellut tehdä mitään, en ennen kuin löysin viesteistäni (joltain niiltä ajoilta kun tapasin Joonatanin) myös viestin tältä mielenkiintoiselta tyypiltä. En ollut silloin vastannut siihen mitään, koska miehellä ei ollut vielä kuvaa profiilissaan ja todennäköisesti olin silloin jo kiinnostunut Joonatanista... Niinpä nyt sitten hetken mielijohteesta vastasinkin viestiin. Ja miksi ihmeessä selitän nyt tällaista pitkää tylsää tarinaa näin yksityiskohtaisesti??? - No siksi, että vasta kun olin jo lähettänyt tuon viestin, tai oikeastaan vasta tänään, tajusin, että minähän TUNNEN sen tyypin!!! Apua!!! Näen häntä vieläpä hyvinkin usein, koska hengailemme (tai ehkä hän oikeasti tekee siellä jotain älykästä) samassa kirjastossa. 

Okei, vielä aiemmin tänään ajattelin, että ei hätää... Ehkä hän ei edes vastaa viestiini, tai saan ainakin muutaman päivän miettimisaikaa seuraavaan siirtoon, vaan EI, kun tottakai häneltä on tullut jo vastaus. Ou nous, en voi pitää itselläni tätä tietoa, että tiedämme jo toisemme (siis en koskaan ole kyllä puhunut hänelle mitään), koska se ei vaan olisi reilua. Mitä teen???!!! En ehdi miettiä, koska näen hänet melko varmasti taas huomenna... Olen yksinkertaisesti liian nössö, että menisin vaan suoraan juttelemaan hänelle. Hitto mikä tilanne! Ihan kreisi. Olenhan mä siellä kirjastossakin tätä tyyppiä vilkuillut ja miettinyt, että onhan se ihan jees vai onko vai eikö... on se... tai emmätiiä.. on ..ei... öööö... Niin tai siis opiskelemassahan mä siellä olen. Tänäänkin istuin sitä vastapäätä koko ajan. VAHINGOSSA. Oikeasti.

2 kommenttia:

  1. Sinulla on etu: Sinä tiedät että hänellä on haku päällä! Nyt vain nättinä kirjastoon, katso häntä vähän liian pitkään, hymyile paljon - ja katso mitä hän tekee. Onko hän itsevarma pelimies, ujo, vai jotain siltä väliltä? Jos se ei tunnukaan hyvältä niin voit kohteliaasti antaa pakit eikä kumpikaan menetä kasvojaan.

    VastaaPoista
  2. No en mä saanut vilkuilullani mitään päätöstä tehtyä, nii piti sitten ihan kohdata ihminen oikeasti:)

    VastaaPoista