Saamani vastaus alkaa yhä enemmän tuntua siltä, että sain rukkaset. Paljon kiertelyä ja kaartelua, mutta sitä se kai oli... Ei ole sanoja kuvaamaan pettymykseni määrää. Taisin olla jo tosi ihastunut. Ja vaikka hän olisikin oikeasti tarkoittanut sitä mitä sanoi, eli että hän tarvitsee aikaa, niin eikö siitä kuitenkin tule vähän sellainen olo, että minä en ole ihan niin kiinnostava tai tärkeä, etteikö minun voisi antaa vähän odottaa (tai oikeastaan päästää käsistään, sillä en ainakaan tarkoituksella aio odotella)??? -Kyllä tulee ja se saa minut vähän surulliseksi.
"Camoon, et voi ottaa tätä noin vakavasti", sanoo ääni sisälläni. Mutta minkäs teet. Sellainen minä vain olen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti